sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Elämäni haudalla.


Rypyssä olevat lakanat ja kitkerä aamukahvi ovat merkkejä sunnuntaista. Kellokin on jo yli kaksitoista. Marraskuun ensimmäinen päivä ja tämä hetki on hyppysissäni.

Olen miettinyt pitkään mikä minua kiinnostaa ja monet ovat varmasti tälläkin hetkellä samassa pisteessä. Mieleeni on tullut kuitenkin ideoita aamukahvin äärellä ja olen vihdoin saanut otteen uusista asioista. Voisin sanoa, että jätin eilein kynttilän entisen elämäni haudalle. Haluamieni muutosten tapahtumiseen tarvitsen ideoita sekä tahtoa.

Molempia löytyy.

Haluan nauttia kahvistani siten että minimoin muiden loukkaantumisen. Haluan saada energiani kasviperäisistä tuotteista, koska en halua kenenkään kärsivän minun mieliteoistani. Haluan nauttia ympärilläni olevista ihmisistä. Haluan vaikuttaa asioihin, koska tiedän että voin.

Valittaminen ei ole enää ratkaisu. Se tosin on ok silloin tällöin, mutta se ei yksinään edistä asioita.

Elämässä on niin paljon asioita mistä pitäisi nauttia. Vaikka välillä asiat olisivat huonommin kuin yleensä tai yleensä asiat ovat huonosti, mieti voitko itse vaikuttaa asiaan, voisitko olla onnelisempi. Olen kysynyt itseltäni sitä usein, ja tiedän itsekin vastauksen siihen.

Voin.



Tässä vaiheessa, aamukahvini on jo kylmää.
Maija Vilkkuma soi tarpeeksi kovalla ja tarpeeksi hiljaisella.
 


 Olen taas innostunut valokuvaamisesta ja musiikista. 
Luulen, että se on ihan terve merkki. Olen taas innostunut asioista, mitkä ovat olleet
tärkeä osa elämääni pitkään ja olen saanut uutta puhtia.



Muutoksia tapahtuu, hyviä ja huonompia. 
Mutta uskallan luvata, että reagoinnillasi voit vaikuttaa loppu tulokseen.